Post by Rauno ViljanenLisäksi pallo on
idioottiturvallinen. Se ei suoraansanoen voi vikaantua niin, että se
esim. putoaisi alas.
...Pallo alkoi vajota, mutta vajoaminen kiihtyi putoamiseksi...
Olen aistivinani pienen ristiriitaisuuden edellä lainattujen pätkien
kesken. Ilmeisesti ristiriitaisuuden vaikutelma johtuu siitä, että
pioneerihenkinen ilmapalloilu ja nykyajan kaupallisesti saatavilla
olevilla kuumailmapalloilla ilmapalloilu ovat kaksi eri asiaa?
(RV)
Jos luet tarkemmin, mitään ristiriitaa ei ole. Yllä oli kysymyksessä väärin
tehty venttiili, siksi putoaminen. Pallo on kyllä idioottivarma lentolaite
kunhan se on rakennettu oikein.
Kasevan vei siis pallo, jolla piti pystyä lentämään säässä kuin säässä.
Turvalliseen palloon taas liittyy paljon rajoituksia. Meidän pallomme eivät
olleet kaupallisia vaan täällä suunniteltuja sekä täällä tehtyjä. MInun
palloni on turvallinen, mutta se vaatii heikkotuulisen tai tyynen lentosään.
Post by Rauno ViljanenMuuten pallolla oli miellyttävä lentää koska se
lähti kohoamaan äänettömästi ja tasaisesti kuin aave. Vain ajoittainen
polttimen ääni rikkoi aavemaista tunnelmaa. Pallon hohto ei tarjoa mitään
"kyytiä" kyyditystä haluaville, mutta pallo tarjoaa kokonaan erilaisen
ilmailuelämyksen aavemaisuudellaan.
Oma ystäväpiirini on ilmailijavoittoista, ja heistä kaikki
kuumailmapallon kyytiin päässeet ovat kehuneet kokemusta. On kuulemma
upeaa kulkea taivaalla tuulen mukana, tyynessä hiljaisuudessa.
Itselleni ei ole valitettavasti osunut kohdalle sopivaa tilaisuutta
päästä kyytiin, mutta enpä usko kieltäytyväni, jos sopiva
tilaisuus tulee. Omat kuumailmapallokokemukseni rajoittuvat siihen,
että olen muutaman kerran melkein pompannut säikähdyksestä pohjan
läpi koriin sisään, kun vasta ilmaan noussut pallo on lipunut salaa
äänettömästi pään päälle, ja käynnistänyt polttimensa juuri
yläpuolellani. Matalalla yli lentävän pallon polttimen ääni tuntuu
tulevan niin läheltä, ja on niin voimakas, että pitää olla aika
teräshermoinen tai kuuro, ellei sitä säikähdä.
(RV)
Poltin rikkoo tunnelmaa, lisäksi pallossa on "ikuinen liekki" joka kohisee
vähän jatkuvasti. Mutta se pihinä ei häiritse.
Kuumailmapallolennon ensimmäinen yllätys on maan vajoamisessa. Korin
lattialla seistään, polttimella lämpöä lisää kunnes maa lähtee pikkuhiljaa
vajoamaan. Itse tunnet seisovasi paikallaan. Ei mitään nykäisyä, ei edes
nousun tunnetta. "Maa lähtee vain vajoamaan alemmas" kunnes ollaan
lentokonemaisemassa.
Lentokoneella voi laskeutua mille lentokentälle haluaa ja kentän voit valita
tuulista välittämättä.
Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Kentälle pääseminen voi kaatua
tuuliolosuhteisiin, liian kova ja vääränsuuntainen tuuli estää
kyllä kentälle pääsyn. Todellista vapautta tarjoaa vain
purjelentokone, sillä voi lentää tuntikausia, vaikka tankit ovat
tyhjät, ja sillä voi suorittaa maastolaskun vastatuuleen, tuuli
sitten jäätävästä pohjoisesta tai etelästä sohjoisesta.
(RV)
Pitää täysin paikkansa. Säävaraus on hyvin pieni, lähes olematon.
Sateellakin voi lentää... kuten kovalla tuulellakin joka hipoo
myrskylukemia. Lentokoneella voi laskeutua vastatuuleen ja sivutuuleen.
Vääränsuuntainen tuuli ei ole kertaakaan estänyt kentälle pääsyä.
Jäätävä keli on pahin, siinä on riskit, mutta silloin ei lähdetä
lentämäänkään. Toinen on ukonilma. Sen ali voi monilla koneilla mennä,
mutta on varauduttava melkoisiin ravistuksiin
Purjelentokone ei tarjoa vapautta koska purjelennon ehto on hinauspalvelu ja
avustajat. Poikkeuksena kalliit moottoripurjehtijat. Ainakin minä pidän
hyvin tärkeänä riippumattomuutta. Voit mennä ja laskeutua. Voit ottaa
teltan ja majoittua. Voit ottaa pyörän jolla pääset kaupunkiin tai kylään.
Voit lähteä paluulennolle omin päin tarkistettuasi vain lentokoneen ja
tankkauksen määrän sekä sään.
Mutta olipa mainiota luettavaa tämä Raunon kertomus. Ilmailijalla
pitää olla itseluottamusta ja nöyryyttä oikeassa suhteessa, ja
kuppilatiima on arvokasta ymmärryksen kehittäjänä. On mukava
havaita, että netissäkin saattaa törmätä kuppilatiimahelmiin.
Elämä on täynnä pieniä ja isompia valintoja, ilmailijalle ero
ehjänä säilymiseen ja totaaliseen tuhoon johtavan tapahtumaketjun
lenkeissä voi olla hiuksenhieno. Hengissä säilyneiden kertomukset
ovat joskus aika koskettavia, kuten oli tämäkin. Moni meistä on
joskus koetellut omaa ketjuaan puoliksi avonaisilla lenkeillä, ja
kiitellyt kovasti onneaan, että ketju kantoi kaikesta huolimatta.
Kokemuksista viisastuneena haluaa pitää lenkit jatkossa umpinaisina,
ja usein on parempi viisastua muiden kokemuksista kuin omistaan, siinä
kai se kuppilatiiman perusidea juuri lienee.
kartsa
(RV)
Mitä olen ilmailussa huomannut, kaikkein suurin hengenlähtöriski tulee
näyttämisen halusta. Viime aikoina Suomessakin on sattunut
kuolinonnettomuuksia joihin suurimpaan osaan on liittynyt näyttämisen halu.
"Maailman korkeimman puun" legenda perustuu tosiasioihin: Tuollainen puu on
lähes jokaisen lentokoulun asialistalla omana kotikoivuna. Eli vasta
lupakirjan saanut nuori vuokraa koneen, ja lähtee näyttämään kotiväelleen,
isukille ja äidille "Miten teidän poikanne lentää".... läheltä, niin ettei
kenellekään käy epäselväksi se, kuka koneessa istuu. Sitten kahahtaa, ja
pelti rämisee oman isän jalkojen ääressä. Tällaista on tapahtunut varmaan
paljon koska siitä muistetaan puhua.
Joitakin viehättää puikkelehtiminen puiden väleissä ja sillan aluset
kiinnostavat kovasti. Amerikkalaiset mainostavat ultrakevytlentokonetta
joka erikoisrakenteisena lentää selällään (sitä ei tietenkään kerrota).
Kone näyttää päällepäin ehdottomasti vakiolta.
Suomessa erästä kaveria kiellettiin lähtemästä kangaspäällysteisellä vanhan
ajan ultralla räntäsateeseen. Ei vaikutusta, kaveri lähti toisen kanssa
jäätävään keliin (pahimpaan sellaiseen), räntä jäätyi siipiin ja peräsimiin,
lento jatkui. Polttoaine uhkasi loppua, jolloin lasku maantien reunaan
bensiiniaseman viereen. Ja ei kun taas ilmaan. Niin sitten kävi, että
jäätynyt lumi pilasi siiven profiilin muodon, ja jää toi koneeseen reippaan
ylipainon. Silloin tuo kone putosi alas ja henki vek.
Minun ensimmäisen koulukoneen kohtalo oli typerä. Hyvin lentävä kone, mutta
eräs sai päähänsä ajaa lentokentällä täyttä vauhtia parin metrin korkeudessa
näyttävästi myötätuuleen jonka jälkeen katselijoiden läheltä jätkä veti
koneen pystykäännökseen. Jos ei siitä selviä Aerobatic-Cessna, ei siitä
selviä ultrakaan. Niinpä hieno kone sakkasi pystynoususta ja kaunis kone
meni lunastukseen. Aivan turhaan! Kerran minä näin yhden kentällä
vierailevan ultrakevyen. Alkoi sataa räntää niin sankasti että minun piti
laskea radiolennokkini alas. Moottorin sammuttua kuulin ultrakevyen
rullaavan kentällä. Kentällä möykkäsi myös kentän päällikön ääni yrittäen
saada kaverit perumaan aikeensa. Eikä mitään... kohta kone starttasi
täydellä kaasulla ja "Moi moi...moi moi!" Päällikkö jäi katselemaan koneen
lipumista suoraan yli. Se lento sattui onnistumaan.
Yksi purjelentokone tuli näyttävästi kilpailussa kentän pintaan kiitäen
jolloin vesisäiliöiden tyhjennys.... ja kiskaisu jyrkästi ylös. Sekin
sakkasi liian röhkeasta noususta ja kone rämähti muutaman metrin päähän
katsojista. Yksi moottoripurjehtija sai kerran päähänsä kiusata yhtä
nuorempaa ultrakevytlentäjää ajellen koneen siivenkärki metrin parin päässä
ultrasta. Mitään ei sattunut, mutta ultrakevytlentäjä muistaa sen keikkansa
melko hikisenä lentona, koska karkuunkaan ultra ei purjehtijakaveria
päässyt.
Mikkelissä meni taannoin manan majoille exsperimental-lentokone, koska
kaverille tuli päähänsä näyttää koneen hyviä lento-ominaisuuksia hyvin
matalalla. Siinä hommassa lentäjän kavereiden joukolla katsellessa hieno
kone ja lentäjä menivät historiaan. Venäläisillä taitolentäjillä (kuten
monilla muillakin) on kummallinen vietti tehdä taitolentoa huippuluokan
stunteilla aivan kentän pinnan tasalla. Ne koneet kyllä pystyvät siihen,
mutta lentäjällä ei ole varaa tehdä pienintäkään virhettä. Ilmeisesti
kuoleman läheisyys viehättää?
Kaikki edelliset tapaukset (lisääkin riittäisi ja paljon)... olivat aivan
turhia manöövereitä. Juuri tuollaiset tapaukset ovat tyypillisiä
kerjuutilanteita joissa kerjäämällä kerjäten etsitään lento-onnettomuuksia.
Laskuvarjohyppääjät ovat löytäneet sillat ja rakennukset jotka pitää
valloittaa kukin vuorollaan. Suosittu paikka oli Tukholman näkötorni
ennenkuin sinne rakennettiin totaalisen luja ympäriverkotus. Mitä
matalammasta paikasta selviää, sen parempi kunnes.......
Osa laskuvarjohyppääjistä on spesialisoitunut vaarallisista paikoista
hyppäämiseen. Samoin kun taitolentokin on jakaantunut kahtia. Pääosa
lentäjistä harrastaa urheilutaitolentoa täsmällisten sääntöjen mukaan... ja
osa porukkaa taas räppätaitolentoa maata nuollen.
Maailmalla järjestetään mm. Red Bull-kisa lentokoneille jossa lennellään
joen uomissa ja siltojen ali. Paras silta on sellainen, jonka ali kone
mahtuu menemään vain pokalleen kallistettuna. Säpäleitä ei saa tulla.
Kyllähän noita riittäisi.....
Tuo on vain ilmailua, mutta samanlaista kuolemanläheisyyttä ja äärimmäisiä
fiboja etsitään kaikkialla muuallakin. Eläintarhan kilpa.-ajot kuului isäni
ja minun jokavuotisiin katselukohteisiimme. Muistan vuosikymmenten takaa
kuinka kuolemankurvi pörräsi aina täynnä katsojia pikkupoikia myöten. Tuo
kurvi oli legenda, koska takuuvarmasti lähes joka kisassa Midgetti pyöri
vaakakierteitä radalta ulos metsikköön. Monta kertaa mukaan mahtui myös
joku pikkupoika tai valokuvaaja. Siihen aikaan usein kilpa-auto ja
moottoripyörä haukahtivatkin melko tomakasti muuttuen isoksi tulipalloksi.
Tuo kilpailu käytiin perinteisesti äitienpäivänä. Kuinka monasti
rallikisoissa auto uloslentäessään kelaa jonkun katsojan? Kun
vaarallisimmat paikat keräävät aina eniten katsojia. Paitsi pieniä
hyppyrimäkiä, myös Lahden isosta mäestä on laskettu moottoripyörällä alas.
Moottorikelkoilla ajetaan kesällä sulaa järvenpintaa pitkiäkin matkoja.
Tuolla aivan lähellä olen huomannut nuorten mopoillaan pelaavan
"venäläistäšrulettia"... Suora syrjätie jota reunustaa omakotitalojen
tuuheat pensasaidat. Tuo tie ylittää isomman tien. Pojat yksi vuorollaan
ajavat lujaa vauhtia tuon tien yli, ja se on mamis jonka takajarruvalo
vilkahtaa... vain väistäminen jarruttamatta on sallittua. Joskus siellä
seisoo passissa poliisiauto jolloin tietenkin mennään kuin pyhäkoulussa.
Helsingin Pasilassa polkupyöräillään maastopyörillä. Siellä on talojen
seinien viertä portaat jalankulkutasolle. Uusi villitys on ottaa ylhäällä
jalankulkutasolla vauhtia ja hypätä pyörillä portaiden yli katutasolle. On
sattumasta kiinni milloin polkupyörä lentää nurkan takaa suoraan pahaa
aavistamattoman autoilijan eteen. "-Pojat... antakaa autoilijalle edes
mahdollisuus..."
Näin tuollaisen tapauksen kävellessäni eräitä portaita ylös
jalankulkukadulle. Yllättäen kuulin huudon "TULEE!"... en ymmärtänyt
mitään, mutta samassa polkupyörä lensi ylitseni iskeytyen nurkan jälkeen
katuun jouset notkuen. Autoa ei silloin sattunut kohdalle. Myöhemmin
tuosta kerrottiin televisiossakin.
Koska ihmisillä näyttää olevan tuollainen vietti, ei siihen auta parhaatkaan
virkamiehet, määräykset ja kiellot. Jos joku saa kerran päähänsä jotain,
niin se vain on..... Harkittua piittaamattomuutta vastaan ollaan
voimattomia, koska silloinhan ei sääntöjä halutakaan noudattaa. Silloin
tarkoitus on etsiä mahdollisimman varma kuolema josta vielä pystyy
selviämään. Se on aina suoritus, josta merkintä pannaan aina kirjaan.
Olisi valtava ihme, jos tällainen toiminta ei ulottuisi ilmailuun, vesille
ja muuallekin.
Terv.RV